Miksi tässä ollaan?

Tonttimme  Kirkonvarkaudenkadulta katsottuna.

Alku talvesta 2016 möimme oman rakkaan totitalomme. Olihan se jäänyt aivan liian suureksi, kun kaksospoikamme Otto ja Aatu olivat muuttaneet kotoa ja Vilma lähtenyt viettämään välivuotta Aasiaan. Toki näin olimme jo vuosia miettineet, mutta kun lähtö tulee rakkaasta pesästä, tuleehan se aina ”yllätyksenä”. Uusi väliaikainen asunto löytyi keskustantuntumasta. Pääsimme vihdoinkin ”nauttimaan” vuokralle kerrostalo elämästä 37 m2 kaksioon.  Huh, huh. Olihan aikamoinen muutos 160 m2 omakotitalosta.

Täällä nyt siis asumme kaksin minä Jossu ja mieheni Pasi sekä kissa-emo Ruttu ja pikku-kissa Ralli. Täytyy myöntää, että sanonta sopu sijaa antaa, on enemmän kuin totta. Ihanaa että pienet neliöt eivät ole säikyttäneet lapsiamme tai ystäviämme. Meille kaikki ovat tervetulleita edelleen.

Tästä ajasta kaikki uudet kokemukset otetaan vastaan. Emmehän ole kokeneet opiskelijaelämää pienessä kämpässä tai taloyhtiösaunasta perjantai-iltoina saatika pesutuvan varausvuoroista tai lapuista joka laitetaan väärin parkkeerattuun mopediin.  No omapa oli vika.

Muutto sujui mutkitta ja tavaroita kannettiin moneen paikkaan väliaikaisiin säilöihin. Asuntonäytöissä kiertelimme ja etsimme isoa rivitaloa tai pientä omakotitaloa jonka voisi räjäyttää ja tehdä omanäköiseksi. Meidän oloista kämppää ei vaan tuntunut löytyvän ja alkoi jo hieman tuskastuttamaan. Päätimme miettiä kaikki vaihtoehdot läpi ja uskaltauduin ehdottamaan myös uuden rakentamista. Tämähän siis oli se ikuinen haaveeni, kerran elämässä päästä tekemään unelmien koti. Ynnäsimme kustannuksia ja tulimme lopulta tulokseen, jossa siis nyt olemme.

Tulevat asukit Ruttu ja Ralli.
Tulevat asukit Ruttu ja Ralli.

RAKENTAMASSA UUTTA KOTIA, MEILLE KAHDELLE!

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *