Voi, pian tämä hauskuus loppuu :(

hauskuus-maisema.jpg

Siinä missä moni asuntomessurakentaja kuuluu odottavan sitä, että messut loppuisivat ja pääsisi muuttamaan omaan uuteen kotiin, olen minä ristiriitaisemmissa tunnelmissa. Messuaika on nimittäin ollut itselleni tosi mielenkiintoista, hauskaa ja elämyksellistäkin aikaa.

Toki omaan suhtautumiseeni vaikuttaa se, että juuri ennen messuja me emme joutuneet kokemaan mitään loppukirin aiheuttamaa überväsymystä ja messujen aikana olemme päässeet omien talovelvollisuuksiemme osalta helpolla, kiitos päänäytteilleasettaja Rautakeskon. Siinä missä jokunen rakennuttaja-asukas hoitaa myös talonsa esittelyä messuilla (ainakin talo Luck ja Noppakoti), ei meillä ole messujen aikana minkäänlaisia velvoitteita. Meillä päänäytteilleasettaja on palkannut messuesittelijät, tilannut päivittäisen siivouksen, huolehtinut paikalle talomyyjät ja kiintokaluste-edustajan ja messuesittelijät huolehtivat pihan kastelusta. Niinpä me olemme saaneet messukuukauden ajan viettää talolla juuri niin vähän tai niin paljon aikaa, kuin olemme halunneet. (Minä olen käynyt Carlosin kanssa lähes päivittäin hetken aikaa taloa esittelemässä ja samoin lähes päivittäin on käyty huoltoaikoina tarkistamassa paikat ja tekemässä tarvittaessa pieniä järjestelyjä.) Samoin messuista olemme saaneet nauttia täysillä.

Niinpä tuntuu suorastaan haikealta, että messut loppuvat jo ihan kohta. Sitten ei ole enää kuoharibaaria 50 metrin päässä kotiovelta, ei puttauskenttää, liikuntapuistoa, monia eri ravintoloita ja kahviloita, polkuautorataa, Pandan karkkibussia ja pikku putiikkeja. Sitten ei ole enää ihmisiä ihastelemassa meidän tapettejamme tai keittiömme avaruutta ja seuraamassa, kun esittelen Carlosin kanssa herkkuautomaatin toimintaa. Joten varoituksen sanana: jos messujen jälkeen kuljeskelet Freesiatiellä ja joku tarraa ranteestasi kiinni raahaten sinut Freesiatie neloseen, älä suotta säikähdä. Se olen vain minä messujenjälkeisine sopeutumisvaikeuksineni kaivaten yhä vieraita taloomme…

Nyt on aika fiilistellä messukuvien kanssa.

Messubussissa on tunnelmaa. Jyväskylän uudet, ilmastoidut, raikkaan vihreät bussit olivat kiva kokemus.

messubussissa

saapuminen

Vilinää messuilla

Carlos on välillä käynyt rantavedessä viilentymässä.

Carlos rantavedessä

Rannassa on katseltu myös messulaivan rantautumisia.

Laiva saapuu Äijälänrantaan

Äijälänrantaan on istutettu ihastuttava kukkaketo.

kukkaketo

Maailmanpylväs on komea tausta kukille.

Maailmanpylväs

Lähemmästä katselukulmasta arkkitehtuuri on eri tavalla vaikuttava.

Maailmanpylväs

Maailmanpylväs

Hieno on näkymä myös Maailmanpylväästä alaspäin.

näkymä Maailmanpylväästä

Maailmanpylväässä kannattaa kokea myös hissi.

Maailmanpylvään hissi

Maailmanpylvään hissi

Joku lohkaisi, että meidän pihassamme oleva koirankoppiu, jonka voi voittaa itselleen Ainoakodin arvonnassa, on messujen pienin yksiö. Vaan löytyihän messuilta vielä pienempiäkin, kuten tämä hauska kotikolo.

linnunpönttö

Kuohuviinibaari on tarjonnut virkistystä.

kuoharit

Messujen ruokaravintolassa taas olemme treffanneet välillä ”messukoira” Ainoa.

messukoira Aino

Ramirentin Äijäpuistossa olemme päässeet leikkimään kaivurikuskeja.

kaivuuta

kaivuuta

Ja niin, se puttailuviheriö, aika mainio – varsinkin, kun ensimmäinen lyöntini olikin hole-in-one. (Seuraavista lyönneistä en sano mitään.)

puttailua

Iltaisin tai aamuisin, eli messujen huoltoaikana, on myös Turca päässyt omaan pihaansa fiilistelemään.

Turca pihalla

Koiratähdillämme on muuten aika päheät uudet pannat, Carlosilla pannassaan teksti: ”Mä en voi sulle tässä nyt tottelevaisuusvalioksi muuttua”. Pannat ovat Etoelävältä.

Carlos ja Etoelävän panta

Eilen muuten talosta poistuessaan joku arviolta kymmenvuotias tyttö tokaisi: ”Tää on niinku jonkun koiratyypin talo”. Aivan oikein bongattu tytöltä. 🙂

Sen sijaan naapurissamme talo Luckissa joku pettyi todeten siellä: ”No ei oo hääppöinen tää koiratalo. Mitä täällä nyt muka on koiranomistajalle?” 😀
Toivottavasti kyseinen henkilö löysi perille myös tähän oikeaan koirataloon ja tykkäsi naapuritalossa vaikka hieman erilaisesta arkkitehtuurista.

Seuraavassa postauksessa asiaa koiraystävällisestä kodinhoitohuoneesta ja pesutiloista. Se onkin talolla paljon puhuttu aihe. Eilen kävin HauHausin pihassa nimittäin myös tällaisen keskustelun:

Messuvieras poistuttuaan talosta pihalle: ”Missä on koirien pesupaikka?”
Minä: ”No meillä on tuolla talon päädyssä jo ulkona vesipiste kuratassujen pesua varten.”
MV: ”Sen pitäisi olla sisällä!”
Minä: ”Me ajateltiin, että meille riittää, kun vesipiste on ulkona koirien kurakelisisäänkäynnin vieressä ja siitä…”
MV: ”Kyllä pitäisi olla pesupiste sisällä, monessa muussakin talossa täällä on kuraeteinen.”
Minä: ”Lisäksi meillä on kodinhoitohuoneen sisäänkäynnistä laatoitettu lattiakaivollinen lyhyt reitti pesutiloihin, joten…
MV: ”Lapsiperheissäkin on pesupiste oven vieressä sisällä, kyllä täälläkin pitäisi olla.”

Taisin hävitä tuon keskustelun. Meidän talomme on ilmeisen puutteellinen. Nyt en voi lohduttaa kyseistä messukävijää kuin sillä, että onneksi hänen ei tarvitse asua HauHausissa! 😉