Kaupunkiasumisen ja omakotitaloalueiden houkuttavuus uudessa tasapelitilanteessa

Suomalaisten unelma omakotitalosta järven rannalla ei ehkä olekaan enää yleisin haave. Mitä idylliselle unelmalla tapahtui ja mikä sen on korvannut?

Noin vuosikymmen taaksepäin tunnistettiin Nurmijärvi-ilmiö, joka sai kaupunkiasujat haaveilemaan isommasta asunnosta ja asumisesta rauhallisemmalla, luonnonläheisemmällä asuinalueella.

– Ilmiötä vauhditti sisustus- ja puutarhaharrastuksen buumi. Kehyskuntien kasvu varmasti jatkuu tulevaisuudessakin. Isompi kuva on kuitenkin se, että suomalaisista asuinalueen vaihtamisesta haaveilevia on harvempi kuin joka kymmenes, sanoo Suomen Asuntomessujen tutkimustoiminnasta vastaava Kari Tervonen.

Yhdeksi asumistoiveihin vaikuttavaksi ja muuttohaluja hillitseväksi perusilmiöksi Tervonen nostaa esiin Suomen Asuntomessujen tutkimuksesta suomalaisten sopeutuvuuden: neljä viidestä on tyytyväinen omaan asumiseensa ja asuinalueeseensa. Vaikka asuminen on kallista, moni kokee tehneensä  omalla kohdallaan varsin onnistuneen diilin, ja omaa valintaa ollaan valmiita puolustamaan

– Tiiviin kaupunkirakentamisen ihanteen voimistuminen trendinä, ja kasvava asuntotuotanto voivat kääntää asumishaaveita toiseenkin suuntaan. Olisiko niin, että Helsingin kasvava asuntotuotanto tulee myös ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä? Sinne minne syntyy uutta, kohdistuu aina eniten huomiota ja imua, Tervonen pohtii.

– Muuton jälkeen suomalaiset sopeutuvat hyvin siihen, mitä heillä on ja alkavat nähdä siinä hyviä puolia. Koti on varsin ujolle kansalle mieluisa turvasatama, jossa saa rauhassa vetää henkeä välillä.

”Muualla asuvat eivät ymmärrä asuinalueeni hienoutta”

Suomalaiset ovat harvinaisen sitoutuneita omaan asuinympäristöönsä. Vaikka suomalainen saisi ylimääräistä rahaa, vain harva muuttaisi asuinalueeltaan pois. Omakotiasuja remontoisi usein rahalla nykyistä asuntoaan, ja huoneistossa asuva vaihtaisi asuntonsa vähän parempaan samalla alueella.

– Suomalaisten sitoutuminen asuinalueeseensa perustuu enemmän tunteeseen kuin järkeen. Suurin osa ajattelee, että oma asuinalue on todellisuudessa huomattavasti parempi, kuin mikä on yleinen käsitys siitä. Ajatellaan, että muualla asuvat eivät vain ymmärrä sen hienoutta, Tervonen sanoo.

Kehyskunnissa pientaloasujien kiintymys omaan kotiin on voimakkaampaa kuin kaupunkiasujien, joiden tyytyväisyydessä korostuu ennemmin viihtyisä asuinalue ja riittävän hyväkuntoinen asunto.

– Tämä näkyy siinä, että ”en haluaisi asua missään muussa asunnossa kuin nykyisessäni” -tasoon asti yltävä tunneside ei ole pientaloasujilla lainkaan harvinainen.

Asunnolla osalle vain käyttöarvoa, osalle se on elämäntapa

Vaikka haaveiden kirjo onkin kasvanut, elää haave omakotitalosta järven rannalla yhä – yllättäen nuorten keskuudessa. Jopa joka toinen 15–24-vuotias nuori haaveilee itserakennetusta omakotitalosta, selviää Suomalaisen Työn Liiton tutkimuksesta. Kaikista ikäluokista yhteensä vain joka viides jakaa saman haaveen.

Yksi haaveiden kirjoa kuvastava ilmiö on se, että suomalaisten nykyisissä haaveissa odotukset ja toiveet asumisen suhteen ovat yhä eriytyneempiä toisistaan.

– Se, kuinka paljon asumiseen halutaan käyttää rahaa ja aikaa on kaikkea muuta kuin vakio, Tervonen sanoo.

Jutun on kirjoittanut toimittaja Outi Karilahti. Alkuperäinen juttu löytyy täältä:

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/kaupunkiasumisen-ja-omakotitaloalueiden-houkuttavuus-uudessa-tasapelitilanteessa/6330824