Nimet katujen takana

aluekartta_vaaka

Uuden asuinalueen katujen nimistön keksiminen ja niistä päättäminen on aina visainen tehtävä. Niin oli myös Kirkonvarkauden asuinalueen kohdalla. Useiden eri vaihtoehtojen jälkeen päädyttiin Mikkelissä vaikuttaneisiin historiallisiin henkilöihin, jotka syystä tai toisesta eivät olleet omaa katuaan vielä saaneet.

Mukaan pääsi Mikkelissä 1700- ja 1900 – luvuilla vaikuttaneita historioitsijoita ja tiede- ja liikemiehiä, mutta ennen kaikkea myös naisia; kapakoitsija, opettajia, poliitikko ja taiteilija.

Nämä pienet tekstit kertovat noista ihmisistä ja heidän elämästään. Samalla ne avaavat entisajan elämänmenoa ja luovat ajallisen sillan nyt Mikkelin historian ja uuden asuinalueen, Kirkonvarkauden, välille.

Esittelyssä on neljä tarinaa alueelta, jossa järjestetään Asuntomessut kesällä 2017. Tekstin on pääasiallisesti tuottanut FM Pia Puntanen, mutta sitä on muokannut messutoimiston tiedottaja Piia Mäkilä. Lähdeviitteet löydät kunkin  tarinan lopusta.

Antellin neidit – Mikkelin koulumatamit

Valo-korttelin länsipuolella sijaitseva Antellinkatu on nimetty Mikkeliin ensimmäisen oppikoulun perustaneiden Antellin neitien mukaan.

Koulukaupunkina aikanaan tunnetun Mikkelin eräs mielenkiintoisimpia opinahjoja oli 1854–1914 toiminut ”Antellin neitien koulu”. Alexandra ja Alina Antell perustivat kaupungin ensimmäisen oppikoulun, Antellska Privata Svenska Fruntimmerskolan, vuonna 1854. Koulu oli 7-luokkainen ja tarkoitettu pääasiallisesti tytöille – mutta valmistaville luokille otettiin myös poikia. Enimmillään oppilaita oli 1900-luvun alkuvuosina yli 120.

Kaupungin ruotsinkieliset virkamiesperheet ottivat uuden koulun avosylin vastaan, sillä siihen asti läänin pääkaupunkina toimineessa Mikkelissä ei asemastaan huolimatta ollut yhtään oppikoulua.

Koulu sijaitsi Maaherrankadulla jotakuinkin nykyisen kauppakeskus Akselin sisäänkäynnin paikkeilla. Oppikoulun lisäksi siinä toimi lastentarha ja pientenlastenkoulu. Oppilaista runsas puolet oli ruotsinkielisiä, seuraavaksi suurin määrä oli suomenkielisiä ja loput venäjän, saksan ja jopa tanskankielisiä. Vuoteen 1914 toimineen koulun vaiheissa keskeisiä olivat jatkuvat rahahuolet, kiihkeä kilpailu oppilaista sekä suomen ja ruotsinkielisten välinen kiihkeä kielitaistelu.

Lähteet:
www.kirjasto.mikkeli.fi/Antellin koulu Mikkelissä Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli.
Mikkelin kaupungin vaiheita 1838–1917. 2. painos. Jyväskylä 1989.

Ravintoloitsija Aqveliina Heinze (1801 – 1846)

Asuinalueen keskituntumassa sijaitseva suurehko puistoalue, Heinzenpuisto, on nimetty tämän mahtinaisen mukaan. Puistossa on nähtävillä alueelle rakentuva taideteos, Gordilainen Solmu ja siellä on myös alueen monipuolisin leikkipuisto kiipeilykeskuksineen.

Aikansa kiistaton suurtapahtuma, Mikkelin markkinat, toi kaupunkiin myös ”demoiselle” Aqvelinan, joka tunnettiin kautta maan markkinakapakoitsijana. Hän esiintyi milloin porilaisena ”kaappimamsellina”, milloin turkulaisena ”kellarimestarina”. Kuvernöörit ja maistraatit etsivät häntä turhaan eri kaupungeista – pysyvää asuinpaikkaa tuolla 1830–1840-lukujen Suomen markkinoita kiertäneellä liikenaisella ei ollut.

Vuonna 1842 Aqvelina Cecilia Hensen eli Heintze – nimi kirjoitettiin lukuisilla eri tavoilla – haki ravintolaoikeuksia Mikkelistä. Tuolloin kaupungissa toimi vain yksi ravintola. Ajan tavan mukaan kaupunkien porvarit vastustivat ankarasti uusia, kilpailevia tulokkaita. Niinpä myös ravintoloitsija Matti Hukkanen pyrki kaikin keinon estämään Aqvelinan tulon Mikkeliin.

Epämääräisestä maineestaan huolimatta Aqvelinalla oli myös kannattajansa. Hänen asiamiehenään pitäjän nimismies Karl Corander – A.G. Koranterin isä – perusteli Aqvelinan hakemusta ”hän voisi paremmin varustaa säätyhenkilöt tarvikkeillaan kuin Hukkanen, joka oikeastaan voi eikä pidä ravintoa muille kuin talonpojille”. Järjestysoikeus päätyi samalle kannalle, kun varsinkin matkustavaiset tarvitsevat ”tarpeelliset asunnot ja muut tarvikkeet”. Niinpä Aqvelina sai lupansa ja hänen ravintolansa avattiin nykyisen Porrassalmenkatu 29:n paikalla sijainneessa puutalossa.

Aqvelina kuoli jo vuonna 1846 ja hän jätti jälkeensä ”komean ja soveliaan kokous-kartanon eli rallihuoneen”, jossa ravintolatoimintaa jatkoi kuuluisaksi tullut P.C. Billing nimeään kantaneessa ”Mikkelin Pillingissä”.

Lähteet:
Varsta, Martti, Mikkelin kaupungin markkinat loistokautenaan 1838–1867.
Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838–1917. 2. painos. Jyväskylä 1989.

Kauppias ja poliitikko Hulda Nordenstreng (1879–1971)

Aamu-korttelin pohjoisosassa sijaitseva nuotio- ja maisemankatselupaikka sekä Suomi-korttelin tuntumassa sijaitseva puistoalue on saanut nimensä kauppiaana ja poliitikkona vaikuttaneelta Hulda Maria Nordenstrengiltä.

Kauppiaantytär Hulda Maria Hynninen solmi 20-vuotiaana avioliiton Otto Lennart Nordenstrengin kanssa. Hulda oli käynyt Mikkelin tyttölyseon ja sen jälkeen suorittanut Helsingin Kasvatusopillisen Keittokoulun opettajakurssin. Ennen avioliittoaan Hulda oli toiminut kaksi vuotta Isonkyrön talous- ja emäntäkoulussa opettajana.

Viisi vuotta myöhemmin Hulda Nordenstreng avasi apteekkari A.A. Vatasen ”liikepalatsiin” Porrassalmenkatu 29 paikalla olleeseen taloon Muoti- ja koruompeluliikkeen, jota mainostettiin paikkakunnan suurimmaksi ja paljon käytetyksi naisten muotiliikkeeksi. Viisi vuotta myöhemmin samaan taloon Savilahdenkadun puolelle aviopuoliso Otto avasi herkku, hedelmä ja siirtomaatavarainkaupan.

Paitsi liike-elämässä, Hulda Nordenstreng tuli tunnetuksi aktiivisena yhdistystoimijana ja poliitikkona. ”Olen elämäni aikana osallistunut hyvinkin monenlaiseen toimintaan eri yhteisöissä. Kiireen ohella se on antanut minulle hyvin paljon iloa ja tyydytystä elämääni”, hän muisteli 90-vuotiaspäivänään.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus kunnallisvaaleissa otettiin käyttöön vuonna 1918. Hulda Nordenstreng tuli valituksi ensimmäiseen Mikkelin kaupunginvaltuustoon. Hän oli Edistyspuolueen edustaja ja toimi valtuustossa poikkeuksellisen pitkään, peräti 37 vuotta. Kansanedustajana hän toimi vuosina 1929–1930.

Koko valtuustokautensa ajan Hulda toimi sosiaalilautakunnassa. Hädänalaisten auttaminen oli lähellä hänen sydäntään, sillä hän toimi myös Mannerheimin lastensuojeluliiton, Pelastakaa lapset ry:n, Suomen Punaisen ristin, Koteja kodittomille lapsille ja sodan aikana ja jälkeen Mikkelin Vapaan huollon toiminnassa. Hulda oli myös raittiusaatteen ja kieltolain vankkumaton kannattaja. Hän oli Mikkelin sotilaskotiyhdistyksen perustajajäsen ja Sotilaskotiliiton keskushallinnon jäsen.

Hulda Nordenstreng oli oiva esimerkki oman 1900-luvun naisemansipaatiosta; avioliitosta huolimatta itsenäinen liikenainen ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ja osallistuva kansalainen. Hän sai vuonna 1942 toisena naisena Suomessa kunnallisneuvoksen arvonimen.

Kauppaneuvos Carl Fredrik Pöndinen (1849 – 1928)

Onni-korttelissa sijaitseva Pöndisenkuja on nimetty Mikkelissä merkittävänä vaikuttajana aikanaan tunnetun Kauppaneuvos Pöndisen mukaan.

Pietarin edustalla Kronstadtissa vuonna 1849 syntyneestä kuparisepän poika Kalle Pöntisestä tuli tukkukauppias ja kauppaneuvos Carl Fredrik Pöndinen, jonka elämäntyön saavutuksista voimme edelleen nauttia Mikkelissä.

Kalle kävi ala-alkeiskoulun Mikkelissä ja siirtyi 14-vuotiaana Heinolaan, jossa aloitti kauppa-apulaisen uraansa. Muutaman vuoden kuluttua hän palasi Mikkeliin Juho Pylkkäsen liikkeeseen kauppa-apulaiseksi. Tämän kuoltua vuonna 1872 hän osti toiminnan perikunnalta ja alkoi harjoittaa tukkukauppaa ja laivanvarustusta. Nimensä Pöndiseksi muuttanut etevä liikemies sai vuonna 1900 kauppaneuvoksen arvon.

Liiketoiminnan ytimessä olivat laivanvarustus ja viinikauppa. Pöndisen laivoilla vietiin voita ja puutavaraa ja tuotiin jauhoja, ryynejä, rautaa ja tupakkaa, jotka päätyivät Mikkelin ja lähiseudun kauppoihin. Laivoista Siivo kulki pääasiassa Mikkeli-Pietari-linjalla ja Elli, Tapio ja Helvi liikennöivät myös Viipuriin, Helsinkiin ja Tallinnaan. Pöndisen omistama Mikkelin Viinikauppa Oy teki paljon yleishyödyllisiä lahjoituksia, minkä vuoksi kaupunkiin ei avattu toista alan liikettä.

Pöndisen kauppakartano sijaitsi torin laidalla ja hän myi sen vuonna 1924 Mikkelin Säästöpankille. Samalla hän myi Porrassalmenkatu 18 vuosina 1888–1890 rakennuttamansa, edelleen käytössä olevan kivitalon Pohjoismaiden Yhdyspankille.

Carl Pöndinen lahjoitti Mikkelin kaupunkiseurakunnan kirkkoon Pekka Halosen maalaaman alttaritaulun ja antoi Mikkelin kaupunginvaltuuston 50-vuotisjuhlassa 25 000 markan lahjoituksen kaupungille valistustalon rakentamiseksi. Hänen kuolemansa jälkeen sisar Amalia teki lisälahjoituksen, ja niinpä C.F. ja Malin Pöndisen rahaston varoilla kaupunki kunnosti 1934 ostamansa palokunnan talon juhlasalin ja rahoitti nykyisen kirjastotalon rakennusta 1970-luvulla.

Carl Pöndinen kuoli vuonna 1928 Porrassalmella sijainneella huvilallaan Kotirannassa, jonka hän lahjoitti Mikkelin kaupungille. Hänen toiveensa mukaisesti huvila vuokrattiin virkistyskäyttöön ammattiyhdistykselle. Siinä tehtävässä Pönttöläksi ristitty huvila on toiminut 1920-luvun lopulta lähtien.

Lähteet:
Jarmo Luoma-aho, Kauppaneuvos Carl Fredrik Pöndinen, www.kansallisbiografia.fi/talouselämän vaikuttajat. Julk. 2009.
Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838–1917. 2. painos. Jyväskylä 1989.

Vaikuttajista kootaan oma infotaulu

Hyödynnämme alueesta koottua historiaa koostamalla yhteen puistoistamme infotaulun, jossa tuomme esille alueen nimistön taustalla olleita vaikuttajia. Tule tutustumaan asuinalueeseen kesän 2017 Asuntomessuilla 14.7.–13.8.2017!

Lisätiedot: www.asuntomessut.fi

Alkuperäisen tekstin eri lähteistä kokosi ja muotoili FM Pia Puntanen/Ok Mikkelin Mediaali, pia.puntanen@surffi.fi. Tässä artikkelissa nähtävään muotoon tekstin muotoili ja referoi Mikkelin messutoimiston tiedottaja Piia Mäkilä, piia.makila@mikkeli.fi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *