Liito-oravia ja Viitasammakoita

IMG_6376

Messualueen alkuasukkaat

Ennen kuin yhtään lapionpistoa tehtiin Kirkonvarkauden asuntomessualueella, havaittiin, että alueella on kaksi alkuasukasta, joita ei saa häiritä: liito-orava ja viitasammakko.

Molempia suojelee EU:n luontodirektiivi, joka sanelee, että niiden elinpiiriä ei saa tuhota eikä häiritä.

Tiet, puistot ja rakennuspaikat on sen vuoksi pitänyt suunnitella siten, että liito-oravalle tärkeät puut säilytetään ja sen kulkureitit turvataan jättämällä suuria puita korkeintaan 20 metrin päähän toisistaan. Matalassa ruovikkoisessa rannassa viihtyvät viitasammakot tarvitsevat rauhaa varsinkin kutuaikana. Siksi niille on jätetty pitkä pätkä rantaviivaa.

Alueen tulevilla asukkailla ja siellä kävijöillä on siis tilaisuus tutustua molempien harvinaisuuksien elintapoihin. ”Vapun aikoihin on Mikkelin seudulla viitasammakon kutuaika. Antellin rannan tuntumassa voi käydä kuuntelemassa koiraiden pulputusta,” rohkaisee tutkija Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta.

VIITASAMMAKKO muistuttaa yleistä ruskosammakkoa. Se on kuitenkin serkkuaan arempi ja viihtyy vetisemmässä ympäristössä.

”Se talvehtii yleensä horroksessa lammikon tai järven pohjamudassa, saa happea vedestä ihollaan, ja valitsee siksi mielellään paikan, jossa on virtaavaa, hapekasta vettä. Lisääntymispaikka on aurinkoinen, lämmin, ruovikkoinen vesialue, jossa on mahdollisimman vähän kaloja, usein ihan rantaviivalla,” sanoo Saarikivi.

Koiraat muuttuvat kutuaikana sinertäviksi. ”Se on hormonaalinen värimuutos, jollaisia on useilla eläinlajeilla, varmaan paremman lisääntymismenestyksen vuoksi.” Arkaa viitasammakkoa on vaikea päästä näkemään, mutta pulputtava ääntely erottaa sen kurnuttavasta ruskosammakosta.

Sitä voit kuunnella tästä linkistä: http://users.utu.fi/hlehto/aania/sammakko.shtml

”Kannattaa iloita siitä, että tämmöinen otus elää lähistöllä, tarkkailla sitä ja olla tyytyväinen, jos luontoarvot ja asuminen on pystytty sovittamaan yhteen,” kehottaa Saarikivi.

LIITO-ORAVA on vaikea havaita, koska se on yöeläin, liitää raajoja yhdistävien nahkapurjeiden avulla puusta toiseen eikä jätä jälkiä maahan. Kellanruskeat ulostepapanat puiden juurella ovat oikeastaan ainoa merkki sen läsnäolosta.

”Lentävä patalappu” elää kuusivaltaisessa sekametsässä, jossa kasvaa haapoja ja leppiä. ”Se syö lehtipuiden urpuja ja silmuja ja pesii usein haavassa olevassa kolossa, joskus oravan risupesässä kuusessa,” kertoo Etelä-Savon ely-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Marika Koskinen.

Kulku- ja pesäpuiden säilyttämiseksi asuntomessualueen suurin puisto, Antellin puisto, jätetään hyvin pitkälle luonnontilaan. Sinne on avattu vain muutamia pieniä polkuja. Kulkupuiksi sopivia vähintään kymmenmetrisiä puita jätetään myös puistojen välille riittävän tiheästi.

Teksti: Laiturilla – lehti, 2016

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *